Jotain valmista...

Jotain valmista on tullut vuoden aikana - vastapainoksi toivottomuuden tunteelle.
Ja piristykseksi kaikille ankean marraskuun keskelle. Kuten kuvista näkyy niin ei olla vielä päästy puutarhahommiin.

Tilasin muuten messuilla tapaamani puutarhasuunnittelijan kotikäynnille. Lupaili yrittää ehtiä vielä ennen lumen tuloa, mutta saas nähdä ehtiikö.  Sais ainakin talven aikana tehtyä suunnitelmat, joita olisi sitten keväällä helppo lähteä toteuttamaan.

Haaveiletko havupallosta, johon saa laitettua jouluvalon?
Nyt ehtii vielä metsään hakemaan havuja ennen lumen tuloa.
Lenkkipolun viereistä metsää olivat sopivasti käyneet vähän harventamassa, sieltä löytyi hyviä havuvärkkejä.

Toivoton urakka keväällä edessä...

Nyt kyllä vähän masentaa, sais jo lumi tulla ja peittää kaiken alleen...

Keväällä sitten vois alkaa työt uutta intoa täynnä. 

Kaivinkone onneksi kävi peittämässä nämä putket.

Kaikki ei aina etene ihan niinkuin elokuvissa.

Kuvassa suloisen vaaleanpunaisia neilikkaruusuja.
Viime viikolla leikkasin kesän viimeiset ruusut maljakkoon. 

Näitä ruusuja kasvaa mulla toisen ruusupuskan keskellä, en ole saanut erotettua niitä omaksi puskaksi.

Joten ne on paljon kauniimpia näin maljakossa, kuin puskassa.

Kuvan vanhan tarjottimen sain ystävältäni lahjaksi.

Oltiin yhdessä kirpputorilla myymässä tavaroita, eikä tarjotin mennyt kaupaksi ( 1 eurolla).

Joskus myös kirpparilta tekee ihania löytöjä.

Maksaruoho on tosi kaunis näin syksyllä.

Nyt aika istuttaa tulppaanit.
Kuvan ihanat tulppaanit istutin viime syksynä ja ne olivat niin kauniita keväällä.

Tämä onkin tällä hetkellä ainut kukkapenkkini.



Alppiruusut ovat suosikkejani

Ensimmäinen ostokseni rivitalon portin pieleen oli kuvan alppiruusu. Valitsin kestävää suomen oloihin soveltuvaa lajiketta ja hyvin se tuntuu menestyneen.  Sopi vallan mainiosti laatoituksen vierelle, koska laatoituksille rapisi männyneulasia ja niitä sai jatkuvasti olla lakaisemassa. Alppiruusun juurelle sain lakaista roskat käytävältä. Paikkakin oli sopivan suojaisa ettei aurinko päässyt liikaa porottamaan. Talveksi peitin alppiruusun lumella, lapsia vain piti muistaa kieltää että hankeen ei saa hyppiä ettei alppiruusun oksat katkeile.

Sittemmin muuton myötä alppiruusu jäi, kun asunto myytiin ja nyt on uusi projekti edessä. Remontin edetessä olisi toiveissa päästä ensi kesänä ihan toden teolla pihaa laittamaan ja terassia.

Alppiruusulle täytyy ehdottomasti keksiä joku kunniapaikka puutarhassa.